Löysin tarvikkeiden seasta paljon osittain valmiita, ja muutaman jopa täysin valmiin, mutta unohdetun korun. Tässä niistä yksi, joka pääsi saman tien käyttöön.
Kuvassa on rannekoru, josta tuli sillä sekunnilla kun sen löysin, ihanin asia maailmassa (kuulostaa ehkä hieman liian materialistiselta tyyliini, mutta annettakoon se minulle anteeksi - on se vaan niin kaunis). Korulla on paljon tunnearvoa - sen noin puolisenttiset lasihelmet ovat peräisin mummun vanhasta kaulakorusta. Ja mummusta puheenolle: kuvausrekvisiittana on hänen kymmenkunta vuotta sitten maalaamansa kukkalautanen.
Lasi kimmeltää kauniisti, ja korusta kuuluu mukava kilinä. Lisäksi tykkään harmaasta hurjasti. Korun muut osat ovat hopeaa: helmet ovat korupiikeillä kiinni valmiissa hopeaketjussa (en ole siis tehnyt ketjua itse), ja lukkona korussa on oikein jämerä papukaijalukko.
Pitäisiköhän minun tänä vuonna yrittää taas elvytellä koruharrastustani takaisin entiselleen..? Korutarvikkeita järkkäillessäni ja helmiä hypistellessäni muistin, kuinka kivaa se olikaan. Neulomista en takuulla jätä, mutta ehkä sen oheen mahtuisi pieniä korutuokioita sinne tänne.
Nähdään pian!
Nelli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti